Näkyviin

Jos olet kiinnostunut saamaan cd-levystä oman kappaleesi, ota rohkeasti yhteyttä Facebookin kautta.

Klikkaa biisin nimeä lukeaksesi kyseisen biisin sanat!

1. Venuksen kuu
2. Blade Runner
3. Kusiaiset
4. Gudrun
5. Gunvald
6. Näkyviin
7. Kilimanjaron lumet
8. Sinusta jälki jää
9. Kampiakseli
10. Kun kevät syksyyn rakastui
11. Pohjoinen puhuu
12. Kuuhullu

Alla hieman tarinaa biiseistä sekä niiden syntymävaiheista by: Elton (Antti)

1. Venuksen kuu     (säv.T.Kekoni, san. A.Vihinen)

Jotenkin on hienoa, että 32 vuoden tauon jälkeen Hermottomien uusi äänite alkaa epäröivällä sanalla: ”Ööh, Houston?” Tämä on oikeastaan ihan rehti rakkausballadi, jota on kiva soittaa tällä perinteisellä Hermottomat-kokoonpanolla: rummut, basso, kitara, piano ja urut. Venuksella ei muuten ole kuuta. Mutta Venuksen kukkula sen sijaan on kyllä olemassa…

2. Blade Runner     (säv/san. A.Vihinen)

Näin tämän kulttielokuvan ensimmäisen kerran 1980-luvun alun Tampereella. Se räjäytti tajunnan heti. Kymmenen vuotta myöhemmin tuli markkinoille myös ohjaajan versio, joka oli vielä parempi kuin Hollywoodin tuottajien runtelema ”alkuperäinen”. Blade Runner-elokuvassa on valtava määrä symboliikkaa, koko ihmiskunnan kulttuurihistoriaa ja fantastisia tasoja saavuttavia filosofisia kysymyksiä. Loppukohtauksen vuorosanat jokaisen filmifriikin pitää osata ulkoa: ”Kuin kyyneleet sateeseen…” Olen aina halunnut tehdä rokkibiisin, jossa on Wagnerin Tristan-sointu – tässä se nyt on.

3. Kusiaiset     (säv.T.Kekoni, san. A.Vihinen)

Hermottomien ensimmäisellä levyllä vuodelta 1981 on biisi nimeltä Muurahaiset. Tässä on nyt jatko-osa: Kusiaiset. Meidän mökillä näitä pikkukavereita riittää, ja niitä vastaan käydään varsinkin keväisin jatkuvaa taistelua. Ravelin Bolerokin vilahtaa tässä biisissä, ja se onkin varsin perusteltua, sillä Bolerossa toistetaan yhtä ja samaa melodia-aihetta alusta loppuun, aivan kuin koskaan loppumaton muurahaisten armeija olisi liikkeellä. Tämä biisi on komppimaailmaltaan ihan umpiaitoa Hermottomat-musaa.

4. Gudrun     (säv/san. A.Vihinen)

Tämä on tarina saksalaisesta terroristista Gudrun Ensslinistä, joka oli Baader-Meinhof-ryhmän ”kolmonen”. Hän oli viittä vaille valmis filosofian tohtori ja yksivuotiaan lapsen äiti, kun hän hyppäsi Andreas Baaderin kelkkaan ja katosi maan alle terroritekojaan suunnittelemaan. Ensslin teki itsemurhan Stammheimin vankilassa vuoden 1977 lokakuussa. Sysäys näiden melko synkkien maailmojen pohtimiselle tuli siitä, että Ulrike Meinhofin tytär Bettina oli opiskelukaverini Hampurin yliopistossa 1985-91. Tämän biisin musiikin tein kokonaan ”päässäni” ilman soittimien apua; se vaan tuli ja ilmestyi ajatuksiini. Tekstin tein Latviassa yhdellä moottoritien pysäköintipaikalla.

5. Gunvald     (säv/san. A.Vihinen)

Sidin suuri tv-hahmosuosikki on Beck-sarjojen Gunvald Larsson. Jos Martin Beck aina silloin tällöin sortuu nössöilyyn, niin Gunvald hoitelee rosvoja rautoihin pitkin Tukholmaa aika miehekkäästi ja suoraselkäisesti. Tämän biisin musiikki syntyi jo joskus 1990-luvulla, kun asuin Berliinissä ja katselin Saksan televisiosta paljon dekkarisarjoja, Tatortia sun muuta. Tämä on yhdenlainen tunnusmelodia kaikille näille sarjoille.

6. Näkyviin     (säv/san. A.Vihinen)

Pari vuotta sitten kesämökkinaapurimme tulivat iltapalalle meidän laiturin kylkeen. Naapurin rouva oli muuttanut Suomesta Englantiin joskus 1970-luvun alussa, ja hän puhui sen ajan Suomen kieltä. Meidän mökkijärvellä on yhden hoitolaitoksen kesäsiirtola, josta tämä naapurin rouva käytti termiä ”Vajakkila”. En muistanut sellaisen sanan olemassaoloa, mutta se jäi jotenkin kaivelemaan mieltä. Ja kaikki muutkin tuollaiset sanat: neekeri, lahtari, punikki jne. Tämä muistelu ja tietty leirinuotiotunnelma päätyivät sitten tähän biisiin. Maaginen oli se hetki, kun tätä ensimmäisen kerran katsottiin treenikämpällä, ja Laura lauloi oman osuutensa, ja sitten tuli vielä Heikin haitari siihen mukaan. Se oli yksi Suurista Hetkistä tämän bändin historiassa.

7. Kilimanjaron lumet     (säv/san. A.Vihinen)

Tämän biisin idea lähti liikkeelle siitä kuvasta, jossa Kekkonen kiipeää palmuun. Juurella taitavat odotella Ahti Karjalainen ja Max Jakobson. Urkki ei kuitenkaan mennyt palmun latvaan Tunisiassa, kuten tässä biisissä tapahtuu, vaan Hawaijilla. Se oli noottikriisin vuosi; niihin aikoihin valtaosa Hermottomien muusikoista on syntynyt. Biisi päätyi kertomaan Afrikasta: se on suomalaisen rasismin historia, jossa ääneen pääsevät oikeastaan kaikki tuntemamme ”Mustan maanosan” kliseet Tarzanista Idi Aminiin. Ernest Hemingwayn novellikokoelma Kilimanjaron lumet on muuten yksi suosikkikirjoistani, ja olen aina halunnut tehdä sen nimisen biisin.

8. Sinusta jälki jää     (säv/san. A.Vihinen)

Kun tätä biisiä alettiin työstää treenikämpällä, antoivat orkesterin jäsenet minulle lempinimen ”Elton”. Tämä kun on niin umpiperinteinen, pianopohjainen rokkiballadi. En ole kaiketi koskaan tehnyt yhtä sovinnaista biisintekstiä, kuin tämä. Ihan kaunis rakkauslauluhan tästä kuitenkin tuli!

9. Kampiakseli     (säv.T.Kekoni, san. A.Vihinen)

Kun Tommi lähetti tämän biisin kuultavaksi, nousi mieleeni heti nuoruusvuosieni ystävä Vatanen, jonka Taunuksessa kului mukavasti monta hienoa aikuistumisen kynnyksellä vietettyä vuotta. Monet rassasivat autoja silloin joskus ja kuluttivat koko nuoruutensa rasvamontussa. Minä en ole koskaan ymmärtänyt autoista mitään, enkä ole niiden tekniikkaan rakastunut. Mutta autoromantiikka on silti hieno biisin aihe. Vatasella on muuten vieläkin se Taunus, mutta ei se sillä enää juuri ajele. Tämän nimistä biisiä tuskin muut ovat tehneet.

10. Kun kevät syksyyn rakastui     (säv.J.Keskinen, san. A.Vihinen)

Tämä on Keskisen Jyrkin ensiesiintyminen Hermottomien biisintekijänä. Jyrkkä on soittanut paljon tanssimusiikkia, ja se kuuluu tässäkin – hyvässä mielessä. Mietin aika pitkään tähän sopivaa teksti-ideaa. Sitten muistin Gustav Mahlerin joskus sanoneen omasta vaimostaan Almasta, joka oli Kustaata parikymmentä vuotta nuorempi, että silloin kun he tapasivat ”kevät rakastui syksyyn”. Itse pidän eniten siitä kohdasta, jossa sanotaan: ”Meidän kahden tarinassa joutsenpari ui.” Usein nämä ikärakenteeltaan erikoisemmat ihmissuhteet joutuvat kaikenlaisten moraalisaarnaajien ja ”paheksuvien katseiden” temmellyskentäksi; Sauli ja Jenni tietävät, mistä tässä on kyse. Tämä biisi puolustaa yksilön oikeutta onneen ja rakkauteen iästä huolimatta.

11. Pohjoinen puhuu     (säv/san. A.Vihinen)

Tein tämän biisin Gunvaldin melodian kanssa samoihin aikoihin Berliinissä 1990-luvun puolivälissä. Kai se oli sitä kaipuuta kotiin, joka tähän tekstiin päätyi. Instrumentaaliväliosa syntyi paljon myöhemmin, kun soitin tätä biisiä työstäessäni vahingossa pari väärää sointua, ja ne kuulostivatkin yllättävän hyvältä. Laura tykkäsi tästä heti, ja niinpä se nyt on hänen laulamanaan tällä kokonaisuudella, vaikka alun perin biisin ”kertojaksi” olikin mietitty mieshahmoa. Tähän tuli niin paljon tavaraa, jousia sun muuta mukavaa, että studion miksauspöydän kapasiteetti oli vähällä loppua. Taitaa olla ensimmäinen Hermottomat-biisi, joka kulkee g-mollissa. Se taas on pianistin unelma, kysykää vaikka Mozartilta.

12. Kuuhullu     (säv/san. A.Vihinen)

Tein tämän vaimolleni Tarjalle, kun hän oli pari yötä pois kotoa jollakin työmatkalla. Biisin ensiaiheet ovat jostakin kaukaisilta Hermottomat-ajoilta, varsinkin tuo ”minun täytyy päästä kuuta ulvomaan” -kohta. Muuten työstin Kuuhullua kuntoon vielä siinä vaiheessa, kun me olimme jo studiossa tekemässä tätä levyä. Tähän biisiin tarvittiin ilman muuta oikea viulu, ja sehän löytyi helposti, kun Tikanmäen Eemeli tuli ja soitti soolon.

Kaikki kappaleiden sovitukset: Sidi&Hermottomat