1.
Yössä yksin kuljin,
sinut sydämeeni suljin,
nyt ovellasi kolkutan.
Vain tänne reitin tiesin,
ja meitä kahta mietin,
Sen kaiken tunnustan.
Sinusta jälki jää…
Teet minusta pysyvää.
2.
Ymmärrän jos tahdot,
pitää suljettuna portin,
ja kääntää katseen pois.
Kaikki pahat teot,
sinut luotain karkotin,
Sun muualla parempi ois.
Sinusta jälki jää…
Teet minusta pysyvää.
CH
Ja pyydän sua jäämään,
tämän pääni selvittämään,
valvomaan kun nukun.
En yksin voi kestää,
vajoamistani estää,
kun kuljen eksyn, hukun.
Sinusta jälki jää…
Teet minusta pysyvää.
Sinusta jälki jää…
Teet minusta pysyvää.
3.
Veistetyt ajatukseni;
ne sinua täynnä on.
Ja mieleni valo.
Niissä on pelastukseni,
niissä kauneus loputon,
jos niin tahdot: kohtalo.
Sinusta jälki jää…
Teet minusta pysyvää.
CH
Ja pyydän sua jäämään,
tämän pääni selvittämään,
valvomaan kun nukun.
Jos itseni määrään,
menen aina suuntaan väärään.
Sun luonas rauhoitun.
Sinusta jälki jää…
Teet minusta pysyvää.